Ollaan melkein joka vuosi käyty Kemin Lumilinnassa, ja niin tänäkin vuonna. Pitää sanoa, että se on kyllä aina yhtä hieno paikka! Koko "linna" tai "kylä" oli siis tehty lumesta muutamia jääveistoksia lukuunottamatta. Sisällä kylässä valaistus oli tosi tunnelmallinen ja hämärä, ja se teki paikan vielä entistä viihtyisämmäksi.
Pakko mainita vielä ajomatkasta Lumilinnaan, joka rehellisesti sanottuna oli aika kinkkinen. Ensin ajoimme reilusti paikasta ohi. En tiedä johtuiko se siitä että itse kävimme hitaalla, vai huonosta opastuksesta, mutta menimme kuitenkin ohi ainakin kymmenen kilometriä. Lopulta alkoi ihmetyttämään kun mitään kylttejä Kemistä ei näkynyt, vaikka perille olisi pitänyt päästä jo aikoja sitten. Ajettuamme vielä hetken eteenpäin päädyimme kuitenkin kääntymään takaisin siihen suuntaan mistä äskettäin olimme tulleet. Oli aika ihme, että seuraavaksi saatiin suunnistettua edes oikeasta rampista lopulta ylös. Läheisellä huoltoasemalla eräs mies neuvoi meidät lopulta perille. Veikkaan, että jos hän ei olisi neuvonut meitä, olisimme vieläkin ajelemassa jossain...
Seinään oli kaiverrettu kaikenlaisia kuvioita ja muita kuvia, ja ne olivat kaikki tosi yksityiskohtaisia, kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Näitä kaiverruksia oli lähes joka paikassa, mutta ajattelin laittaa niistä vain pari kuvaa. Sisällä Linnassa oli myös kaunis tunnelmavalaistus (joka pidemmän päälle toi ongelmia kuvien valotuksen saamisessa kohdilleen) ja se sai kaiken näyttämään entistä kodikkaammalta.
Kylässä oli myös yöpymismahdollisuus. Olisi varmaan hieno elämys nukkua lumiseinämän ympäröimänä! Huoneita oli kaikenlaista sorttia, mutta silmäänpistävin niistä oli ehkä tämä huone, jonka sängyn yläpuolelle oli kaiverrettu mansikoita. Muutamissa huoneissa oli hieno valaistus ja tosi suuria, kauniita kaiverruksia.
Kun olimme kiertäneet jonkin aikaa, menimme syömään johonkin ravintolaan. Sen nimi ei jäänyt mieleen, mutta ravintolakin oli Lumilinnan alueella. Tilasin lohkoperunat ja lohen, ja ruoka oli todella hyvää! Loppuaika Lumilinnassa kului ruokailun jälkeen kierrellen loput paikat läpi, ja muutamia kuvia räpsiessä matkan varrella. Pääsimme lähtemään neljän aikoihin, ja meinasimme (taas) eksyä suunnistaessamme moottoritielle. Ei mennyt ihan putkeen, mutta reissu oli kiva. Voin todeta uudelleen, että Lumilinna on kyllä näkemisen arvoinen paikka.
